Pöydällä odottaa pino laskuja ja selvittämättömiä papereita, toisella kasa lantanäytteitä, liiketoimintasuunnitelman deadline ensi viikolla ja kone missä taulukko-ohjelmat käytössä vain viikonlopun, koti on sotkuinen, mökki laittamatta talvikuntoon ja osa sipuleista+koko kodin piha kesken. Asiat pitää laittaa tärkeysjärjestykseen. Mulla on tänään ollut aikaa käydä ridaamassa Hurraa (myös kolme lasta taluteltu alku-ja loppuveryttelyksi). Ehdin myös seikkailla tunnin netissä hakien Hossin yhteystietoja. Löytyi ne ja samalla niissä kerrottiin taas yhden täydellisen koiran olevan kastroitu (tai kuvittelen kastriert tarkoittavan kastroitua...). Ehdottomasti mua kannattaa käyttää jalostusneuvojaksi. Joko suosittelen urokseksi narttua tai jos koira on urokseksi rekattu, niin sillä on maksimissaa yksi kives tai ei ollenkaan. Hyvä minä. Sivulöydöksenä Tipistä tykänneille löytyy netistä Tipin isän Fetchin syyskuussa Tanskassa syntyneiden pentujen blogi, jota päivitellään ahkerasti. Osoitteen hukkasin jo. Emälinjassa taisi olla Simic, eli aika kivan kuuloinen pentue.

Huomenna Suvi menee sitten sinne näyttelyyn (ja ehkä ehtii Purinalle takas kisaamaan yhden startin). Toivottavasti possukennelin kasvatille tulee edes se sininen naru, vaikka minusta vaaleanpunainen sopisi piggyland nimeen paremmin:D.

Viikko on ollut avartava agitreenien osalta. MM kisojen jälkeen intoa kovasti treenata. Pöytä siis aloitettiin jo ja sen varmaan saa paremmaksi, luulen. Mutta muut kontaktit juoksee liian usein läpi ja menee ehkä jopa himmaten alas. Hui kauhistus. Ehdottomasti pitää vahvistaa paikkaa ja varsinkin keinua, jos jään takse. Ja minusta kontaktit ovat tähän asti olleet Suvin vahva osaamisalue. Koitetaan ehtiä tänään käväistä hallilla.

Kohta kolmatta vuotta mulle on yritetty opettaa valssia. En osaa vieläkään kunnolla. Laitan tähän itselleni muistiin kolme asiaa 1. Valssi aloitetaan koiran ponnistuspaikkaan kääntyneenä.2.  Valssi LIIKKUU kohti SEURAAVAA estettä (tämä ihan järjettömän vaikea toteuttaa käytännössä). 3. Valssi on valmis, kun koira laskeutuu esteeltä. Tässä iltarukousta muutamaksi viikoksi:D.

Jos paljon houkutusesteitä, joiden ohi pitää mennä, voisi ne kädet pitää alhaalla eikä huiskia kohti väriä esteitä.

Treenirataakin on turha tehdä, jos ei viitsi keskittyä suoritukseen. Mutta lopuksi tämän viikon oivallus on myös, että mulla saattaa jo olla elämäni agikoira Suvissa, että täytyy välillä muistaa olla kiitollinen saatuaan noin kivan, eikä kokoajan haikailla jotain tulevaa treenikaveria. (Eilen se mm. odotti varmaan kymmenen minuuttia lähtöpaikalla mun mennessä hinkkaamaan omaa liikkumista. Luulin jo koiran lähteneen hallista ulos, mutta siinä se maahan kaivautuneena tuijotti ekaa estettä ja lupaa lähteä)