Pentulandiassa kaikki hyvin, mulla vaan liian vähän aikaa. Vierailijoita on ollut, Suvi on siirtynyt " kyllä se riittää, että mä imetän ne, niitä on hitsi vieköön kuusi ja oli mulla joskus omakin elämä" äidiksi. Eli pentuja saa katsella vieraat koiratkin. Suvin imettäessä penneleitä, Omie ei saanut työntää päätä laatikkoon. Ehkä ei halunnut Omien näkevän paljaita nisiä? Koska senjälkeen poistui takavasemmalle ja jätti pentunsa serkun hoiviin (joka hoisikin hienosti!). Kuva alla todistusaineistona.

Hertta taitaa olla vähän kipeä, koska on pari kertaa vähän nostanut huultaan ja näyttänyt hampaitaan pennuille. En ole antanut sen hääräillä pikkusten kanssa enää juurikaan.

Mika ja taitaa olla kakkostrikki "bondingissa" . Mika haluaisi meille kolmivärisen pennun ja nimeksi liverpoolin pelaajan nimen. Halutahan aina saa.

Olin mä Rossolla kisoissa sunnuntainakin, mutta en haluaisi muistaa sitä. Ekalla radalla nollalla puomin kontaktille asti, missä kauhea loikka. Tokaradalla treenasin yhden säkäluokan ajan puomi/kontakti erottelua. Kumma kun mua ei ajettu radalta pois. Sain partasen salaman lopulta puomille, josta se loikkasi... Joko olisi aika opettaa sille jotain, vai menenkö loppuun asti toivotaanmetodilla?

Taidan huomenaamulla ottaa tuon kuivakan mamman ihan pikkaisen hallille. Pennut on madotettu (samoin muutkin koirat, isot koirat saivat ekaakertaa makutabletteja ja luulivat niitä nameiksi). Pennelit koittavat vähän kävellä ja jopa hieman murista (vaatii taas hyvän mielikuvituksen, että saa siitä ääntelystä murinan) ja pikkuisen "pureskelevat" toisiaan. Edelleen ovat ennenkaikkea söpöjä.