Lapsukaiset testattu. Latailen kuvat myöhemmin. Luokalle ei jäänyt kukaan.

Spes oli yllättävän vaisu, ei oikein halunnut ollenkaan leikkiä ja kolinatkin kuunteli Janitan selän takaa. Mieluiten olisi ollut ihmisen lähellä paijattavana, kiltti pentu. Milan luona kyllä leikki ihan mukavasti muiden pentujen kanssa.

Toisena testaukseen pääsi Leo. Ei kuormittunut testistä pätkääkään, heräsi oikeastaan henkiin vasta kolinapurkin tultua mukaan. Senjälkeen leikki vetoleluilla, ei olisi halunnut maata käden alla ja toki tykkäsi siitä kolinapurkistakin. Itsenäinen.Taitaa oikeasti tulla pieniä haasteita jatkossa serkkulapsille, onneksi saanen lainata tätä versiota välillä:).

Rotikka sai arvion ei mitään huomautettavaa. Leikki reippaasti, ainoa joka osasi noutaa (tän tosin tiesin omasta kokemuksesta), kolinapurkki oli tosi kiva, sateenvarjo oli sateenvarjo, ei edes räpäyttänyt silmiään senkanssa. Toisaalta testaaja taisi epäillä näiden näkökyvyssä olevan jotain vikaa? Päivän korkeimmat pisteet yhdessä Håpkakkosen kanssa.

Håp2 aikalailla sama kuin Rotikka, ei tosin osaa (tai opi?) noutamaan.

Håp1 teki kaiken hyvin, mutta tätä daamia piti vähän houkutella tekemään. Kolinat oikein kivoja

Eino (Japani) oli mainio,kun häntä vispasi kokoajan. Erillinen arvio iloinen pentu;D. Aavistuksen varautuneempi kolinapurtelon kanssa, lelulle sai hieman houkutella ennenkuin leikki.

Ennen testiä treeni. Mun ajatukset taisi olla testissä, kun en muistanut kuin viisi estettä kerrallaan. Suvi liikkui oikein hyvin, kontaktien vapautukset saattoivat olla (hieman) nopeutetut. (Tai vapautussana kuuluu vasta koiran jo poistuttua esteeltä, johtunee valon ja äänen ja muiden fysikaalisten ilmiöiden yhteisvaikutuksesta, ei siitä, että koira lähtisi ilman lupaa).

Testin jälkeen Milan luo katsomaan Wukin pentuja. Ovat isompia kuin nämä meidän kääpiöt. Ihania kyllä kaikki. Milan pentu oli minusta helppo valita, syötävän söpö naama, joka kätki taaksensa pienen riiviön. Vierailun seurauksena tämä pentu puri Milan sormen rikki ja Suvi(sika) lähes tappoi kanan. Minä en nähtävästi ikinä opi. Suvi vinkui autossa ja mä luulin sillä olevan pisuhädän. Päästin pikapisulle, koira singahti lähes heti ensimmäisen kanan päälle. Kamalasta huudosta huolimatta otti seuraavan kanan suuhunsa ja yritti heti tappaa. Onneksi saatiin kiskottua irti ja paiskattua autoon. Ei sitten päästetty uudestaan pikapisuille. Pennut eivät ainakaan vielä olleet riistaviettiä omaksuneet.

Ainiin. Jaakko ilmoitti, ettei ole aiemmin nähnyt samalla tavalla liikkuvia pentuja. Menevät yhtä hyvin eteen, taakse ja sivulle sekä pyörivät. Hyvä vai huono, riippuu tulevasta nopeudesta, luulen.

Kiitos Janitalle ja Milalle. Oli oikeinkin kiva päivä. Tosin ei helpottanut oman pennun valintaa, päinvastoin.