Tosin muistankohan enää kaikkea...

Aloitin Hittiksellä Janitan valvovan silmän alla takaaleikkaustreenit. Äkkiseltään olisin kuvitellut osaavani takaaleikkaukset. Luulo ei ole tiedon väärti. Lisäksi vieläkin teen typeriä suunnitelmia, enkä tunne parhaita vaihtoehtoja meille. Oli radassa joitakin kohtia, joka osattiin heti, mutta kyllä riitti tahkomista. Lopulta taisi mennä, ei ehkä ihan jokaa kohtaa hyvin, mutta nollalla vikalle putkelle (este 34), joka väärään päähän:D. Tahtoo lisää tällaisia ratoja, aion opetella ainakin takaaleikkaukset, kun sylkkärit taidan oikeasti unohtaa Suvin kanssa kohta kokonaan. Oikein hyvänmielen treenit hankaluuksista huolimatta, oma kunto vielä vähän huono sitkeän flunssan takia.

Håpkin teki oman settinsä. Verkkovinokeppejä, putkea ja paria hyppyä. Ja nenäkosketusta. Palkkaus yllättäen nenukosketuksessa taas mitäsattuu, teki kuitenkin aika kivasti verrattuna siihen kertaan, kun Ellu nenukosketusta katseli. Meni pari kertaa pentupuomin remmissä, ei näytä ahdistuvan, vaikka meinasi mennä ohi kerran kaksi kesken puomin. Helppoa tuon kanssa kyllä on tehdä, kun keskittynyt ilme naamalla hönksyttelee tehtävästä toiseen.

Agilitystä siihen toiseen lajiin eli Lentsun hauskatokoon. Tänään tuli niin monta uutta asiaa, että en ole edes varma muistanko kaikkea. Kun nollasta aloitetaan, on matka pitkä. Metallinoutoa harjoitellaan nyt kotona. Ja palkataan heti, jos ottaa suuhun. Vuorottelua puukapulan kanssa, kun sitä kerran tuo ok (paitsi ei meinannut tänään kerran tuoda sitäkään). Tässä pitäisi koittaa itse olla positiiivinen, eikä ahdistua. Seuraamisesta (ne kolme askelta) saatiin kiitosta. Lisätään matkaa, täyskäännöstä (huhhuh)+pari askelta ja käännös taas vasempaan ja palkkaus. EI SAA tuijottaa maahan. vaan naama ja rintamasuunta sinne minne ollaan menossa (tokon agilityosuus). Ja käännökset pitää jotenkin kertoa koiralle ilman, että itse pysähtyy. Ei ole muuten helppoa:). Luoksetuloa välillä ihan niin, että tulee oikeasti sivulle. Ja tämä namilla ei sillä hiivatin pallolla, niinkuin minä yritin. Pallo ei oikein toiminut imutusvälineenä... Istumaahanseiso en saa tehdä ollenkaan. Mutta maahan tehdään nyt eri kädellä missä nami on, meni muuten heti nopeammin näin. Ja harjoitellaan paikallaan pysymistä istuen ja maassa ollen ruokakipolla matkan päässä. Tämän laitoin heti iltaruoalla treeniin. Hyvin toimi kolmen muun koiran häiriköidessäkin. Aikaa piti vaihdella ja sai mennä välillä piiloonkin, jos ostaa idean. Liikkeestä seisomistakin tehtiin, just nyt en muista mitä siinä piti tehdä uutena asiana.... Ai niin, teimme myös oman tunnarin hakemista alustalta, missä monta kiinni olevaa kapulaa. Kokeili ensin nostaa mitä sattuu, mutta kun ei saanut irti, tuumaili hetken ja meni haistellen hakemaan omansa. Fiksu pentu. Kättä piti häivyttää kokonaan pois seis sanan kanssa (olen keksinyt näpsäyttää neitiä nenälle ja tämäkään ei ollut hyvä idea. Onneksi Håp pysähtyy ilmankin nenäpysäytystä). Käsi myös sivulletulossa pienemmäksi avuksi ja seuraamisessa kokonaan pois. Varmasti oli vieläkin jotain muuta, en vaan muista.

Aika onnekas olen, kun voin käydä taitavien kouluttajien opissa. Ei kyllä ilman apua tulisi mitään tästä touhusta. Ja musta on käsittämätöntä kuinka paljon Håppaleena on voinut oppia vain muutaman toko ja agitunnin avulla.

Koska mikään ei ole tarpeeksi jatkoin illaksi vielä sekä kouluttamaan että Vapun hyppykouluun. Sitä ennen toki koirat sai tunnin metsälenkin ja Turussa kirmata sänkipellolla. En ole aikaisemmin ollut hyppykoulussa, Håp pääsi oppilaaksi. (Suvi minusta hyppää yleensä aika hyvin ja kääntyy tarvittaessa pennin päällä, en usko, että jaksaisin sen kanssa muuttaa paljoa mitään). Hyvämieli tuli, kun Vappu kehui pennun olevan kiva ja käyttävän kroppaansa hyvin. Eli neiti mennä humpsutteli sievästi (tätä sanaa käytti myös ope;D) speedpump hyppysuoran (olisiko siinä ollut viisi perääkkäin) ja hyvin pomppi myös yksittäisen pikkuesteen yli. Yllättäen(?) eniten korjattavaa löytyi ohjaajan leikkimiskyvystä. Håp leikki mennentullen Vapun kanssa. Mun kyltäänytvähänrepii, eiks jo riitä? ei oikein sytyttänyt opea tai pentua. Luultavasti pystyn kohta kirjoittamaan tiiliskiven painoisen kirjan "Kuinka koiran kanssa leikitään". En tosin sittenkään osaa sitä muuta kuin teoriassa. Koitimme tänään leikkiä jopa niin, että Vappu oli koira- lähinnä taisin hauskuuttaa muuta kurssiporukkaa.... Ei saa kuitenkaan olla päällekäyvä, veto edestakaisin suunnassa ei vinosti, älä työnny koiran päälle vaan anna vetää ja ei tarvi kiskaista vaan voi pitää rauhallisesti vastaan. Miksi kaikki koirat ei voi olla kuin Suvi? Ei tarvita mitään teoriaa, roikkuu lelussa vaikka ilmaan asti ilman mitään erityisponnisteluita. Lopuksi kyllä Håp sai Niken frisbeen lainaleluksi ja oli oikein söpö sen kanssa, kun yritti kääntää sitä tassuillaan oikein päin, ettei tarvitsisi laittaa suuhun kivituhkaa... Niintainäin, erityisiä hyppyharjoituksia ei kuulemma tarvita. Kerran kuussa voi tehdä tämänpäiväisiä. Mutta ohjaaja tarvii leikkimisharjoittelua. Olen ehdottomasti sitämieltä, että leikkiminen on selvästi agilityä tai tokoa monimutkaisempaa.

Leo ja Håp Sorlammilla tänään. Kropankäyttöharjoittelua.

Mä olen sellainen pikkukoira, joka keskittyy ja haluaisi tehdä kaiken oikein. Mun ohjaaja haluaisi mun olevan räkä poskella ja menevän miljoonaa, mutta mä meen mieluummin sievästi ja tarkasti, ettei vaan tule virheitä... Välillä musta on kiva leikkiä vinkulelua ja piippaan kovasti. Hyvää yötä T. Håp