Suunnattoman isot onnittelut upeasta hermojenhallinnasta ja oikeaan paikkaan laitetusta superradasta- ja vielä omalla kasvatilla!!!

Ja tavallisimpiin suorituksiin. Suvi Friskieskisoissa. Neljä rataa, ensimmäinen nollalla, yksi putkenpäästä väärään suuntaan kääntäminen, muuten hyvä tämä (neljäs). Seuraava agirata kympillä, pitkästä aikaa ihan kamala. Ei oltu samalla radalla sitten ollenkaan. Kieltoja olisi vopinut antaa useammankin kuin yhden, oli suvitusta ja muuta ärsytystä. Kolmas rata Friskieskarsinta, kohtuu hyvä nolla -A:n jälkeen olin hieman myöhässä ja jouduin mutkan kautta törkkäseen hypylle, muuten hyvä. Oli kolmas. Friskiesrata oli sirkushupia, jännitin samaan aikaan Tuulian sijoitusta (oli tehnyt hienon nollan, mutta vielä oli kymmenen koiraa menemättä). Koira meni lähes ilman ohjausta viisi ekaa estettä- tässä vaiheessa Janne huutaa katsomosta, että tee nyt se rata kunnolla loppuun, vielä muutama kummalta puolelta tämä mennään ja jokunen jatka ja tsemppaa nyt loppuun asti huuto katsomosta. Nolla se oli ja tulimme yhteistuloksessa Rhettin jälkeen toiseksi- viisikymppiä riihikuivaa oli kiva ylllätys palkinnoksi:D.

Håppaleena sai juosta serkkuWhimsyn kanssa ja oli siinä välillä yksi pinserikin vauhtia antamassa. Håp kävi myös hallissa leikkimässä kisojen vieressä (varovaisen innokasta) ja teki pihaesteillä putki-päällejuoksu ja putki-pakkovalssia ja yhden takaakierto-putki tehtävän. Siinä se sievästi laukassa tehtävät tekee. Ainiin, teki se myös mä tarjoan hyppyä-tämän käy nykyään tekemässä jo aika kaukaa (edelleen kootussa laukassa tai jopa ravilla). Mullahan on ajatuksena saada tämä penneli Suvia estehakuisemmaksi- tai hakee se Supikin nykyään esteet, mutta ei ole sinnetänne-esteille sinkoilija. Voin sitten katua tätäkin opetusmetodia, kun isona käy siinä kootussa laukassa hyppimässä mitäsattuu:).

Toko ollut huolestuttavasti nyt muutaman päivän sivussa, ei pitäisi tehdä Håpin kanssa sitä aksaa, kun tuntuu vievän mukanaan. Ohjaajan siis, koira tuntuu tykkäävän kaikesta tekemisestä.

Ovat serkkutytön kanssa suurinpiirtein samankokoisia, Håp vain preeriakoiran lailla kapoisempi.

Alla mun uusi nollakone poseeraa eilen Sorlammella. Suvi kyllä liikkuu hieman entistä hitaammin-siksiköhän ehdin sitä ohjaamaan oikeille esteille? Jaakko itseasiassa sanoi Suvin olevan masentunut ja että sillä on surullinen katse...

Ja loppuun lapsi ja äiti kuva edelleen Sorlammelta.