Ja se toimii? Aamulla sporrtiksella (tai ihan ensin Hurraan ratsastus). Riikan kanssa onnistumistreenit- tai ei mulla nyt ihan kaikki (mm. putkenpään ohitus oli Suville vetämällä vaikeaa) onnistunut. Keinulle sai tänään jo tehdä vaikka minkälaisia jättöjä- hyvä Suvi! Ja taisi se mamma käydä huonon ohjauksen jälkeen hyppäämässä koko suoran, ennenkuin sain sen takaisin oikealle radalle.

Håpin kanssa keskityin olemaan positiivinen. Kaksi settiä. Takaakierrot onnistuivat ilman maassa olevaa palkkausta heti molempiin suuntiin. Valssitkin sujui. Putkeen taisi sujahtaa kerran väärään päähän mun selän takaa. Rengas meni pikkumuistutuksen jälkeen (ei ollut enää apukeppejä sivulla), pussi samoin (Riikka piti auki ensimmäiset kaksi kertaa). Oikein pompahti rakkaalle frisbeellensä. Lopuksi toko-osuudessa hyppy ja seisominen. Seisomisessa valuu, hyppy ok. Mun jumituskäsi ei ihan toimiva kait.  Mutta meillä oli oikeasti kivaa molemmilla!  Juhan ollessa pois, asensi Riikka Nikenkin jo lähes ratavalmiiksi. Ja Jedi teki superkeinun. Ihan videokamaa (ilman videota tietenkin!) koko treenit. Minä aion nyt keskittyä tähän ohjaajan asennekasvatukseen.

Sorlammilla ihanassa auringonpaisteessa. Håpin kanssa tokottelussa aamun hypyn jälkeen keskitytty sivun itsenäiseen hakemiseen. Ja se oppii. Olen nyt pitänyt kädet missä sattuu ja namit oikeassa. Pitää ihan itse tarjota oikeaa paikkaa ilman mun käsiapua. Ja neitihän heitteli iltapäivästä pari kertaa peppua jo ihan oikeaan paikkaan. Mun keittiötreenit pitäisi kyllä videoida, kun Suvi tekee varjona kokoajan mukana. On välillä Håpin sivulla, välillä takana ja välillä onnistuu kiilaamaan mun jalankin viereen. Mä luulen, että senkin sivut ja seisomiset ovat parantuneet ihan huomaamatta:). Maahan vieläkin hidas, tehty tänään peruuttelemalla (minä siis) vain. Seuraaminen paljon eilistä sujuvampaa, tosin namiavulla. Ja kokeilin peruutusta Håp sivulla, melkein hyvä?

Håp poseeraa eilisellä Turun retkellä.