Aamupäivä Silaksen opissa, huomenna jatkuu. Tykkään aina, kun ihmisellä on selkeä systeemi ja tällä kaverilla on. Aika suoraviivainenkin, tosin perustuu pitkälle ohjaajan supernopeaan juoksuvauhtiin ja siinä oli mulla kyllä parantamisen varaa. Lisäksi tekee miljoona persjättöä ja heittää koiran esteen yli ristiin oma selkä esteeseen päin koiran puoleiselle kädellä- Suvi teki noin sata sylkkäriä tällä ohjauksella ja ei hypännyt ristiin sitten millään. Oli kyllä toimivan näköistä monella muulla koiralla. Yksi vanhemmista fb kavereistani Annikki oli laittanut lainauksen Puh kirjasta joka sopi niin kivasti tähän eli " Puh katsoi kahta käpäläänsä. Hän tiesi, että toinen niistä on oikea ja että kun on päättänyt kumpi on oikea, silloin toinen on vasen, mutta hän ei koskaan muistanut miten alku meni". Ihan tälläiseltä tänään tuntui...

Silaksen luota Lentsun treeneihin. Teemana oli tänään koiran onnistumistreenit. Olin saanut suunnitella ne tehtävät, mitkä menee varmasti oikein. Meni kohtuu kivasti, mutta ei nyt tietenkään ihan kaikki onnistunut. Ruudusta koitin saada maahan liian kaukaa ja ei mennyt heti. Samoin luoksetulossa, kun jätin istumaan, nousi. Mutta teki se monta asiaa hyvin, lisäksi olimme ekaa kertaa Kupittaalla ja vaikka huomioi kaikki häiriöt ja lähti kahdesti ohimenevän koiran luo, pääsääntöisesti keskittyi omiin treeneihin. Eikä edes käynyt jalkapalloilijoiden luona-ihme! Merkkiä tehdään nyt ilman paikan korjausta pitkältä matkalta osana muutakin treeniä, mutta lyhyeltä matkalta saa tarjota ihan just oikeaa paikkaa. Håphan kyllä tarjoilee kaikenlaista, mikä on mulle uutta.

Vaikeana uutena asiana kaukot. Ma-istu-ma käsi ylös ja nopsaa alas on istu, ma on kämmenellä alas. Sitten oli down-nou, missä etupää ei saanut liikkua. Istu-upp, missä pepun pitää heilahtaa taakse. Unohdinkohan jo jonkin vaihdon? Lisäksi olkkaritreeninn tuutaaoikevas ilman namikädellä näyttöä.Taas kotimatkalle pää täynnä intoa treenata sekä agia että tokoa, on se Turku vaan kumma paikka... Ja huomennahan pääsen heti uudestaan sekä Silakse oppiin että pentutreffeihin, kivaa.

Tärkeä päivitys toissapäivältä (kait), että Håp voitti Suvin maneesijuoksukilpailussa kahdella metrillä. Ja se on paljon, kun matkaa on 40m ja Suvi ihan oikeasti haluaa voittaa!! Ei tuo nopeus vielä siellä agiradlla tule esiin, mutta ai kun voin olla iloinen noista pienistä lupauksen aluista, että on siinä miniversiossakin vauhtia.

Kotona Hertta oli syönyt uunissa olleen kilon maksakakkulevyn. Hyvin näytti maistuneen kuukauden treeninamit ihan vaan "osaan avata uunin" palkkana.

Metsäjuoksukisoissa Håpille menee paimennusmoodi päälle ja oikeaa kisaa ei saa aikaiseksi.