Muutin ainakin hetkeksi osoitteeseen www.suvianneco.blogspot.com. Tosin nyt tännekin taas pääsee, voi se olla, että palaan pian takaisin...

Otsikko oli Lentsulle. Oikeassa elämässä kaikki ei tietenkään ihan onnistu, mutta kyllä Håppaleena on ollut kaksi päivää tosi pätevä.

Eilen KKK:n hallilla. Agisetissä kontaktejä pöydältä puomia pitkin alas. Tarjosi itse tätä pomppimalla pöydälle ja juoksemalla tatsaamaan. Ja sain liikkua sivuun ja eteen- äkkinäistä nykäisyä ei vielä kestänyt. Kerran heitin namin puominpään alle ja senjälkeen haeskeli pari kertaa sitä sieltä unohtaen tatsausasennon. Takaaleikkausta, hyvin. Eteenlähetys namikipolle super. Tiukkoja käännöksiä, ehkä saisi olla vielä terävämpi näissä, mutta onnellisena kirmaa sekä mun kädessä olevaan että lentävään frisbeehen.

Tokosetissä hallilla hyppy-seiso, nojaa, seisominen valuu. Alustalle lähetystä aika kaukaa-Håpiksi hyvä. Kotona pitoa sivuasennossa, pysyy jo aika hyvin! Istu-maahan ja down-nouta. Tuutaaoikvas ilman namikädellä näyttöä, mietti hetken ja tuntui hoksaavan. Jotenkin se on kovin pätevän oloinen pikkuinen tällä hetkellä.

Tänään Sporrtiksella Suvi vahvisteli tyhjähyppyjä mm. pituudella ja keppien lopetuksia häiriöissä. Håp teki ekaa kertaa pimeää putkikulmaa, se on selvästi lukenut Janitan agikoulutusoppaan (jota minä en muista nähneeni...). Kääntyi aina just siihen suuntaan mihin sääntöjen mukaan kuului ja lisäksi siis haki sen putken supertaitavasti. Ai kun olin onnellinen. Välistävetoa-tässä mulla vaikeuksia, mutta koira edelleen hakee hyppyjä, joskin välillä väärinpäin. Pikkaisen kontaktitatsausta, tästä Håp tykkää.

Tallille. Hurraalla ajatuksella ratsastus, oli ok ja sai tehdä temppuja. Håp teki peilien avulla seuraamista, välillä vähän jätätti, mutta ainakin mun pää pysyi peileissä, eikä koirassa. Ruutu alustan avulla 15 metristä (maneesissa helppo katsoa kirjaimista metrit). Tosi hyvä, vaikka en ole ihan varma näkikö edes alustaa, saattoi siis luulla menevänsä jopa tyhjään ruutuun. Seisomisesta vapautus, juoksu mun luo ja palkka-meniköhän tämä oikein?

Joko asennekoulutu tekee tehtäväänsä tai sitten tuo penneli on ruvennut menemään paremmin. Sen kanssa on nykyään superkiva treenata.

Tessi piipahti. Alla melkein samanikäiset koirat, joilla molemmilla bordercollien rekisterikirja...

Jos ulkonäössä pieniä eroavaisuuksia, yhteiset leikit olivat ainakin samoja.

 

Aamu taas Silasta. Suvi oli kyllä aika hukassa (ja toki minäkin) huispaisuohjauksen kanssa- ei vain oikein tajua mitä halutaan, suvitusta tänään enenmmän kuin kuukausiin stressaantumisen takia. Paljon hyviä ohjeita kuitenkin persjättöihin, ajoissa!!! ne pitää tehdä. Ja pitää varoa palkkaamasta räksyttävää koiraa. Ja juoksukoulu ohjaajalle ei olisi pahitteeksi.

Pentutapaamiseen. Vähän vajaa kokoonpano, mutta kiva oli varsinkin Einoa, jota en ole nähnyt pitkään aikaan, tavata. Muistuttaa koko ajan enemmän Suvia minusta ulkonäöltään, etuosastaan vielä hieman kaposempi.

Lenstun opissa tällä porukalla. Ruutua, luoksetuloa häiriössä-tässä Eino oli ihan pro, kontaktinpitämistä häiriössä, noutoa, pitoa, seuraamista. Jerusalemin suutarileikki- Eino voitti tämänkin:). 

Jos siellä ruudussa namikippo, ei huudella seis. Pidossa se kapula ihan lähelle, kun koira sivulla, ettei joudu nostaessa nousemaan. Otin ja lapset otti kovasti kuvia. Mulla on jokaisessa seuraamiskuvassa oma pää koiraa kohti. Ja niitä kuvia oli miljoona. Deletoitu kaikki. Hyi.

Hanskun kuulemma tunnistaa sukulaiseksi ainakin siitä, ettei kuuntele ohjeita. Kukahan siskoni muista sukulaisista on Lentsun opissa käynyt? Minähän olen itse kuuntelevaisuuslahkon ylipäällikkö... Vähän olin eilen kuunnellut väärin nou-downin-siinä ei liiku mitkään jalat.

Mukavan päivän pilasi Kooman oireilu- kovasti toivon, että vastaa hoitoihin ja tulee vielä ihan kuntoon.

ristiinnaulittu?

Leo esittää seuraamista

Lopuksi päästimme koirat juoksemaan. Satoja (huonoja) kuvia, mutta koirilla oli kivaa!

 

Aamupäivä Silaksen opissa, huomenna jatkuu. Tykkään aina, kun ihmisellä on selkeä systeemi ja tällä kaverilla on. Aika suoraviivainenkin, tosin perustuu pitkälle ohjaajan supernopeaan juoksuvauhtiin ja siinä oli mulla kyllä parantamisen varaa. Lisäksi tekee miljoona persjättöä ja heittää koiran esteen yli ristiin oma selkä esteeseen päin koiran puoleiselle kädellä- Suvi teki noin sata sylkkäriä tällä ohjauksella ja ei hypännyt ristiin sitten millään. Oli kyllä toimivan näköistä monella muulla koiralla. Yksi vanhemmista fb kavereistani Annikki oli laittanut lainauksen Puh kirjasta joka sopi niin kivasti tähän eli " Puh katsoi kahta käpäläänsä. Hän tiesi, että toinen niistä on oikea ja että kun on päättänyt kumpi on oikea, silloin toinen on vasen, mutta hän ei koskaan muistanut miten alku meni". Ihan tälläiseltä tänään tuntui...

Silaksen luota Lentsun treeneihin. Teemana oli tänään koiran onnistumistreenit. Olin saanut suunnitella ne tehtävät, mitkä menee varmasti oikein. Meni kohtuu kivasti, mutta ei nyt tietenkään ihan kaikki onnistunut. Ruudusta koitin saada maahan liian kaukaa ja ei mennyt heti. Samoin luoksetulossa, kun jätin istumaan, nousi. Mutta teki se monta asiaa hyvin, lisäksi olimme ekaa kertaa Kupittaalla ja vaikka huomioi kaikki häiriöt ja lähti kahdesti ohimenevän koiran luo, pääsääntöisesti keskittyi omiin treeneihin. Eikä edes käynyt jalkapalloilijoiden luona-ihme! Merkkiä tehdään nyt ilman paikan korjausta pitkältä matkalta osana muutakin treeniä, mutta lyhyeltä matkalta saa tarjota ihan just oikeaa paikkaa. Håphan kyllä tarjoilee kaikenlaista, mikä on mulle uutta.

Vaikeana uutena asiana kaukot. Ma-istu-ma käsi ylös ja nopsaa alas on istu, ma on kämmenellä alas. Sitten oli down-nou, missä etupää ei saanut liikkua. Istu-upp, missä pepun pitää heilahtaa taakse. Unohdinkohan jo jonkin vaihdon? Lisäksi olkkaritreeninn tuutaaoikevas ilman namikädellä näyttöä.Taas kotimatkalle pää täynnä intoa treenata sekä agia että tokoa, on se Turku vaan kumma paikka... Ja huomennahan pääsen heti uudestaan sekä Silakse oppiin että pentutreffeihin, kivaa.

Tärkeä päivitys toissapäivältä (kait), että Håp voitti Suvin maneesijuoksukilpailussa kahdella metrillä. Ja se on paljon, kun matkaa on 40m ja Suvi ihan oikeasti haluaa voittaa!! Ei tuo nopeus vielä siellä agiradlla tule esiin, mutta ai kun voin olla iloinen noista pienistä lupauksen aluista, että on siinä miniversiossakin vauhtia.

Kotona Hertta oli syönyt uunissa olleen kilon maksakakkulevyn. Hyvin näytti maistuneen kuukauden treeninamit ihan vaan "osaan avata uunin" palkkana.

Metsäjuoksukisoissa Håpille menee paimennusmoodi päälle ja oikeaa kisaa ei saa aikaiseksi.

Pikkaisen aikaa työpäivän lomassa ja piipahdettiin hallilla.

Tiukka katse ja takajalat onnissa, etujalat offissa (Håpin tulkinta englanninkielisestä agiopuksesta).

Vähän nenukosketusta.

Maistuvat kontaktit meillä.(Suvi ei ollut estetreenien aikana kentällä, kontaktitreeni tehtiin peltokävelyn jälkeen ex-tempore ja pentu jaksoi keskittyä, vaikka muut koirat härkki vieressä. Edistystä sekin).

Kontaktien lisäksi kokeilin ei vain yhtä sylkkäriä vaan Suvin viimetorstain treeneistä innostuneena ihan tuplasylkkäriä. No problem, sanoi Håp. Viskileikkaus (putki, viskileikattava este ja yksi este takaisin). Osaan, sanoi Håp. Välistävedossa jätti pari kertaa seuraavan esteen tekemättä ja juoksi suoraan palkkana olleelle frisbeelle. Otin lelun kainaloon ja sitten meni ok. Ja en ahdistunut, vaikka ei mennyt miljoonaa, vaan jaksoin olla oikeasti happy. Hyvä minä!

Noutoa kapulalla ja metallilla. Ihan olivat tänään samanlaiset molemmat, so tiputtaa just ennen kuin tulee sivulle tai tarttuu leluun. Sivua ja seuraamista. Mennään käskystä  kerran seisomaan. Maahan sisätreeninä ruokakipolla.