Kiitos kaikille lohduttavista osanottoviesteistä, joita on tullut todella paljon.

Pakko elämän on jatkua. Onneksi viime päivinä ollut niin paljon puuhasteltavaa, että ei ole ehtinyt (paitsi öisin) liikaa muistelemaan pikkupennun lyhyttä taivalta. Muisteleminen kun ei ilman itkua oikein onnistu. Lapset surevat omalla tavallaan. Elsa ehkä näkyvimmin. Ilmoitti heti samana päivänä, että Suvin pitää päästä uudestaan Cosmoa tapaamaan. Ja kun Iris pistäytyi ja Elsa näki Tarmon, olisi Tarmokin sopinut mahdollisten tulevien pentujen isäksi (mikäli Cosmo ei halua, sanoi Elsa). Ei Maota korvata pysty, mutta vähän samalla tavalla itsekin haaveilee jo varovaisesti uudesta ilontuojasta. Hyvin voimakkaasti Elsa myös halusi, että Mao haudataan, ei tuhkata. Onneksi en laittanut SETtiin heti tapahtuman jälkeen. Suvi on onneksi ollut tavallisen oloinen keskiviikon jälkeen. Oli kauheaa katsella, kun Suvi nuuski kuollutta pentua ja vinkui sydäntä särkevästi.
 
Jotain mukavaakin tähän viikkoon mahtuu. Niko kummipoika pääsi ylioppilaaksi ja lauantai kului Kokkolassa ylioppilasjuhlissa.Mukavaa oli nähdä sukulaisia ja tuttuja.
 
Hurraa pääsi myös vähän maistelemaan tuoretta ruohoa laitumelle perjantaina. Sillä oli ihan oma henkilökohtainen paimen seuraneitinä.
 
Mun Kokkolaviikonlopun aikana Rossolla on kiireinen agilitykoiran ura. Juoksee Niinun kanssa lauantaina kaksi starttia ja huomenna Sadun kanssa toiset kaksi. Ja Satu vie myös Suvin Saloon kirmaamaan. Suvi voitti KKK:n epiksistä kassillisen tavaraa, mm pallonheittovälineen. Jaakko väittää, että Suvi osaa palauttaa pallon. En oikein usko.Ja tällähetkellä täysin merkityksetön laihdutus sujuu helposti, kun ruoka ei maistu.
 
Ja Niinu oli hieností tehnyt nollan Rossolla! Mulla on sille ihan oma kilpailu, jossa yritän saada mahdollisimman monta eri ohjaajan nimeä käppänän kirjaan. Taas tuli yksi lisää:D