Ns vapaapäivä. Alkuun muutama tunti mankelointia (so far 62 pussilakanaa mankeloitu).Meille tullessa ei tarvi tuoda omia lakanoita... Laskujen maksua ja kaupassakäyntiä (Musti ja Mirri, Kodinanttila). Ratsastamaan (ja töitä). Elsan ja Idan agitreenit. Elsalla on Suvin kanssa vaikeuksia vauhdin kanssa, mutta vaatii hienosti kontaktit (paremmin kuin minä). Rosso laahustaa Idan vauhtia namin toivossa varsin tyytyväisen näköisenä. Håp teki jotain tokottamista sporttiksen reunalla. Poisajaessa personal trainer soittaa, että olen myöhässä- olin katsonut ajan väärin.

Kurvaten omaan juoksutreeniin Leppävaaraan. Juoksen hartia lysyssä, joku etupotku saisi olla terävämpi (kun yritin terävöittää meni pomppimiseksi), kädet oli alkuun nyrkissä ja sitten idioottimaisesti jäykistettynä suorina- koitetaan rentouttaa. Jatkuvaa yskimistä treeneissä, en taida olla ihan kunnossa vielä.

Kotiin, matkalla ohjeistus Idalle, että laittaa ruokaa. Kun tulin kotiin oli paistanut pikkupannulla kilon jauhelihaa, joka osittain levyllä... Saatiin kuitenkin nopsaa ruoka valmiiksi, Elsa ratsastustreeniinLeppävaaraan ja Håp tokokouluun Kirkkonummelle. Luoksetuloa ja leikkimistä. Livahdettiin salaa tekemään nenukosketusta kentän reunalle. Pikkupätevä aloitti jo senkin tarjoamisen. so kiipesi itse takajalat kontaktille ja tuijotti namintoivossa. Ja laittoi nenua maahan. Osaa se yllättää!! Ja leikkimisestä voisi kohta ottaa Zeljkolle videonpätkän. Retuuttaa mennentullen, kunhan ei samaan aikaan ole karkkia kädessä. Kotimatkalla cittariin, viikonlopun ruokaostokset ja rättipoikkiväsyneenä kotiin. Jotenkin vapaapäivä rasittaa työpäivää enemmän?

Huomenna piirinmestikset, valmistautumisessa on toivomisen varaa.

Päivän surullinen uutinen oli Tiinan poismeno. Hengenheimolainen (käppänä-bc agilityä) joutui antautumaan taistelussaan. Vaikka tapasimme aina vain agijtouhujen tiimoilta, tulee kova ikävä mukavia juttuhetkiä ja iloista ystävää.