Ti aamun treenattiin jotain,  harvapäänä en jaksa muistella mitä silloin tehtiin. Taisi mennä lopulta aikakivasti nollalla aamun radanpätkän, mutta ei tehnyt sitä ensiyrittämällä. Koska proget oli su jo yli 11, ei Suvia enää uudelleen sunnuntain jälkeen astutettu. Rosso kyllä on ollut pitkin viikkoa sitämieltä, että sekaan sopisi pari parrallistakin pennunalkua. Ei silti ole saanut Suvia innostumaan asiasta.

Torstaina Vilin treeneissä yritin sylkkärillä hypyltä keppien suljettuun kulmaan. Ei kannata yrittää, kun ei mennyt kuin vahingossa. Valssaamalla meni aina oikein. Tuli kerran pois kepeiltä ennen vikaväliä ja kaikkein kamalinta oli ehkä, että kun tein muutaman persjätön keppien päässä, vauhti alkoi hidastumaan (vaikka menikin loppuun). Saattoi se jotain tehdä hyvinkin, tai hyvää on se, ettei Suvi poimi ansaesteitä kovin helposti, kunhan osaan ohjauksella kertoa oikeat esteet (sekavasti sanottu, mutta pystyy siis ohittamaan esim. putkenpään tai kontaktin tosi läheltä, jos tietää, ettei sinne mennä. Tämä sujuu varsinkin syherökohdissa hyvin, jos vauhtia kovin ja ansaeste onkin vähän kauempana ja ohjaus myöhässä, ampuu toki myös väärille esteille.).

Ahdistuin to keppitreeneistä ja menin tänään hallille tekemään toisen pätkän Kariluodon ASB lehdessä olevista harjoituksista (kiitos niistä, ei tarvi tampion itse keksiä powelltreenejä, kun ne saa valmiina pätkinä:D). Nyt haki kyllä kepit melkein mistä vaan, mutta jos heti keppien päässä on ihan kiinni esim. pari hyppyä ja itse liikunkin kauas kepeiltä, ei mene loppuun :(. Menee loppuun, jos teen rossokepit ja olen kokoajan vieressä. Laitoin kahden keskenjättämisen jälkeen verkot. Hyppäsi kaksi kertaa metrin verkot väärästä välistä pois ilman mitään vaikeuksia, mutta sitten hiffasi verkkojen idean. Muutama toisto verkoilla itse tehden ja liikkuen vaikka mihin. Hyvin ja lopuksi hyvin myös ilman verkkoja. Aika kivasti saa putkilta kahden esteen välistä kepeille, samoin sain neljän esteen välistäveto/serpentiinin onnistumaan putkien ohikin (lisäsin yhden ekstraputkenkin häiriöksi). Kontaktit taas treeneissä ihanat, saapi nähdä mitä tekee huomenna kisoissa (tai mitä minä teen).

Ennen hallitreenejä Elsan ja koirien kanssa maastossa Hurraan kanssa. Viimeksi kiljuin Elsalle, kun ei (muutaman ratsastuskerran jälkeen alkeiskurssilla) osannut tehdä täydellistä keskiympyrää. Taisin kutsua idiootiksi, lukutaidottomaksi ja muutenkin täysin epäonnistuneeksi yksilöksi. Tänään olin päättänyt olla positiivisempi. Menin itse aika reippaasti metsässä välillä ja heppa oli aika täpinöissään. Annoin sitten 10 vuotiaan mennä ihan yksin pienen polunpätkän (vaikka hevonen steppaili jo mun kävellessä vieressä). Hurraa kiitti vapaudesta siirtymällä ensin raviin ja sitten Elsan kiljunnan innoittamana laukkaan. Onneksi lapsi lensi pehmeään lumihankeen, eikä loukannut. Mutta olen itse idiootti. Eiköhän tuo lapsen vastaherännyt ratsastusinnostus saada kohta tapettua...

Tätä kuvaa en ehkä aiemmin ollut laittanut.