Kävimme neljän viikon tiineyden kunniaksi viimeiset kisat ennen mammalomaa. Kolme rataa Turussa, kaikilta yksi virhe. Ekalla empi kahta hyppyä (saatoin seistä esteen edessä itse nykimässä). Toisesta empimisestä kielto. Tokalla otti puomin alastulon, kun en sitten katsonut koiraa (saati sanonut saa). Vikalta kielto,kun muutin suunnitelmaa ja en sitten tehnyt mitään, seisoin vain ja Suvi tuli mun jalkoihin kysymään, että mihin hitsi vieköön seuraavaksi mennään? Eli ei mainetta tai kunniaa. Koira toimii kyllä nyt kuin ihmisen mieli. Oikein harmittaa, ettei voi kisata pitkään aikaa. Mika tosin jo huomautti, että raskaana olevia ei saisi hänen mielestään tässäkään vaiheessa enää rääkätä- Luulen Mikan mielipiteen johtuvan enemmän mun poissaolosta kuin aidosta sympatiasta koiraa kohtaan. Tai mistä mä tiedän.

Olen malttanut olla monta päivää ultraamatta:). Vaan tänään oli "pakko" katsoa. Saatan olla taas väärässä määrän suhteen. Minusta niitä on viisi. Yksi hieman muita pienempi, neljä aika samankokoista. Kaksi mahtui vielä yhtä aikaa ruudulle.

Ja yksi pikkuinen pääsee yksilökuvaan.