Tiistaina Janitan luona. Oli mahdollista vajota vielä huonompaan ohjaukseen kuin finaaliradalla Suvin kanssa. Rytmitys hukassa, tiistaina tosin se ei niin näkynyt, kun en pässyt edes neljää estettä peräkkäin ilman virheitä. Olen takakenossa, huidon, kädet ovat ylhäällä, en tiedä milloin pitää juosta kovaa ja milloin pitää odottaa koiraa. (mun ratkaisu on juosta koko ajan ja pysähtyä huutamaan). Huutokin tulee epäloogisesti, kutsun kiljuen, kun en osaa ohjata silloinkin, kun koiraa ei haluta lähelle. Olen nyt mökillä, ajoin just nurtsia senverran, että saan pari estettä harjoittelukappaleeksi. Muutama viikko karsintoihin, aika paljon pitää petrata. Luulisi minun synnyttäneen pari kuukautta sitten, ei Suvin.

Roti lähti kotiinsa, seuraava päivä oli tosi outoa, kun autossa oli liian vähän nelijalkaisia. Håp siirtyi peesaamaan äitiänsä. Koittaa kovasti pysyä mamman perässä, ja väläyttelee hetkittäin hyviä juoksupätkiä. Pakko iloita hetkistä, koska suurimman osan ajasta on rauhallisesti liikkuva, touhuava, mutta hämäläiseen tyyliin (mä tykkäisin enemmän sellaisesta ADHD versiosta). Kokeilin Hittiareenalla Håpin ja Rotin kanssa verkkokeppejä, ne onnistui jotenkin. Vauvapuomi meni Rotilla, Håp pelkäsi sitä, hohhoijaa. Muuhun koulutukseen on lisätty kierrä käsky, saattaa tajuta (kiertää hitaasti, ei vauhdilla, argrh). Seisominen namilla, koska en ole tokotaitava, osaa minusta tämän hyvin. Maahan ja istu taisi olla jo aiemmin, istu taitaa olla ainoa käsky, jonka tunnistaa. Luoksetuloa tehty kinkun ja lihapullien voimin, toimii aika ok (jos ei ole ylivoimaisen kivaa muuta, kuten pentuleikki tai sammakon pyydystys). Ainiin, laitoin Sadun innoittamana 2on2offin (meillä nenukosketuksen kanssa terassilta maahan). Lapset kouluttavat kaikki. Jaakko hypettää ja leikkii paini+vetoleikkejä, Elsa ja Saara tekevät tokotusjuttuja ja Ida kantaa retuuttaa sanoen Håpin tykkäävän siitä. Mökillä (kun ovet auki kokoajan) sisäsiisti, mikä aika ihanaa.