Aamulla piti mennä ratsastamaan, mutta jäi satulointiin, kun Suvia ekaa kertaa potkaisi hevonen. Oli siis tapansa mukaan tuijottamassa tarhassa heppaa, Håp härkki äitinsä ympärillä, kun yhtäkkiä kuului tussahdus ja Suvi lähti kiljaisten ja ontuen pois. Juoksi autolle ja jäi pitämään jalkaa ylhäällä. Mulla meni ehkä kaksi minuuttia, kun heitin kamat takas satulahuoneeseen ja juoksin koiran luo. Ei ontunut eikä aristanut!! Käsittämätön tuuri. Etupolven sivusta on lähtenyt pieni tukko karvaa, mitään muuta ei ole. Oppiko jotain, en ole varma. Ainakin päivällä oli menossa tarhaan hevosen luo uudestaan, mutta aika pienellä Suvi sanalla kääntyi ja tuli pois. Toivottavasti minä opin jotain, olen tuudittautunut siihen, että on niin ketterä ettei jää jalkoihin, mutta väärässä olen ollut. Onneksi Håp ei paimenna hevosia ollenkaan.

Illasta suppisretkellä, en ole varma mihin niitä poimin, kun ei meillä niitä muut syö. Oli vaan niin kiva löytää. Ja koirat kirmasivat onnessaan sateessa. Håp on saanut minisisätreenit paikallaistumisesta, jos jaksan teen myöhemmin jotain. Taitaa olla äitiänsä vilkkaampi ja tarvii jotain aivojumppaa. Oli ma-ti yön tosi rasittava, kun maanantaina saivat vain kirmailla itsekseen eikä tehty mitään. Toisaalta eilen oltiin ehkä kymmenen minuuttia pihalla videoimassa ja oli sen jälkeen väsynyt kuin tukki.

Ja pitäisi ehkä videoida niitä tokottelujakin joskus. Mä olen luullut Hopsukan tekevän kierrosta hyvät stopit, mutta viideo näyttää koiran pysähtyvän jo ennen seis sanaa. Jätetään korjaus Lentsulle ensi viikkoon:).

Ja laitoin paimenet puntariin. SilakkakojoottikettuHåp 10,8 kg ja Suvi 14,4 kg.