Pennut edelleen sokeita ja lihavia ja kuurojakin. Mutta lohdullinen ajatus, että ne voivat silti oppia nenäkosketuksen, vaikka eivät oppisi kävelemään. Kannan omani tulevaisuudessa lähtölinjalle, ja nokkiminen alkaa. Ensimmäistä estettä ei ehkä mahansa kanssa pääse yli... mutta ovat edelleen oikeasti lutuisia! Ja toivorikkaana varasin pentutestaukselle ajan.  Haastetta Janitalle, jos eivät kävele (tai näe). Saiskohan sinne sarakkeen "suorittaa hyvin/tyydyttävästi omalla tasollaan". Termiä rodunomaisesti(jolla me pentutarkastuksessa kuitataan esim purentavirheet tietyillä roduilla) ei taida testaaja hyväksyä...

Ja senjälkeen kun olin moittinut liikuntakykyä, näytti Musta kuinka esteet suoritetaan vatsan kanssa. Mika pessimistinä epäili saimaannorppatyylin pudottavan radalla jokusen riman. Alla todistusaineistoa.

Rosso treenasi ja oli parempi kuin edellisellä viikolla. Kellotettiin joitain kohtia. Vaikka osaa pyöriä ihan siivekkeen ympäri, menee silti pyörittämällä hitaammin kuin muilla tekniikoilla (jos matka ei muilla tekniikoilla olennaisesti pidempi). Hyödylliset treenit, kiitoksia Niinulle ja järjestäjä Riikka/Juhalle.

Yksi vanha kuva...