Olen viettänyt enemmän aikaa metsässä suppiksien kanssa koirat samoillen jossain lähellä kuin treenaten (ja töissä liian kauan). Lisäksi köhä edelleen haittaa yöunia ja tekee minusta viehättävän (?) kiukkuisen valvellaoloajoiksi...

Niin tai näin, ihan käsittämätöntä, että Håp on hoksannut etsi sanan ja tunnarin. Eilen tosin piilotin ekan niin hyvin omalla pihalla, etten löytänyt sitä itsekään (eikä koira). Tänään ja eilen kokeilin metsälenkkiä ennen parkkiksella. Oli suorastaan super illalla. Sanoin etsi ja lähti heti nenä maassa nuuskuttamaan. Löysi kolme kertaa hyvin ja yhden kerran piti auttaa ihan pikkaisen. Ei tosin tuo mulle asti vaan tiputtaa joko vähän tai vähän enemmän ennen sivulletuloa. Merkkiä kokeilin eilen kerran, siihen pitää jotain keksiä, tekee yhtä haluttomasti kuin alustaa. Seisomisia pallopalkalla, sinnepäin nämä. Puunkiertoa metsälenkkiä ennen haasteellisesti ison rinnepuun ympäri, tämä hyvällä vauhdilla ekan jälkeen jo aika kaukaakin. Huomenna tehdään hyppyjen tarjoamista ja vähän aksaa ettei ihan mene tokotteluksi tämä elämä.

Alla kesällä otettu kuva, kun Leo oli hoidossa. odottavat ruokaa. Hertan ei omasta mielestään enää tarvi istua (sitä taitaa sattua asennon vaihdot, meni ennen supervauhdilla istumaahan vaihtoja).