Eka rata oli minusta kiva ja oikein odotin pääseväni sen tekemään. En sitten pysynyt suunnitelmassa ja ohjasin Suvin A:lle puomin sijasta. Sitäennenkin olin jo pelastellut kepit (tai koira ne pelasti) ja seissyt putken edessä.

Tokaradalla pääsin sitten tasan eka esteen ja ohjasin sitten kakkosen sijasta kolmoselle.Hitto. Ja kun ei voi tuota koiraa moittia, ei kolauttele rimoja, lukee ohjauksia ja lukee rataa. Sillä on vaan onneton kartturi. Mökille tultuani Mika muisti kysyä miten meni (oli jopa soittanut ekaradankin jälkeen). Kerrottuani kuin kävi, totesi lakóonisesti ettei joukkueeseen kyllä tuollaisilla suorituksilla ketään kannatakaan valita. Totta joka sana. Jospa keskittyisin uimakouluun Suvin kanssa. Olen keksinyt tavan millä rouva ui. Grillattua kananfilettä viedään kirsun edessä syvemmälle. Ei kelpaa frolicit, eikä huonot namit. Tarpeeksi suuren herkun perässä tekee muutaman metrin lenkin ilman näennäistä pakkoa. Ja ei varmasti tykkää uimisesta, mutta kilttinä koirana tulee niinkauan kuin namia riittää:)

Ja en mä mitään uimakoulua aio vuotta jatkaa. Jos en ihan huomenna mene hallille, niin maanantaina ainakin. Ja aion opetella tuon alun ainakin kolmella eri tavalla. Prkl. Ja lisäksi nyt seuraavat kymmenen kisaa menen juuri suunnitelman mukaan tai kävelen radalta ulos. Jospa laittaisi itselleen jonkun pakotteen tuohonkin. Eli ei saa mennä seuraavallekaan radalle, jos edellinen ei suunnitelman mukaan sujunut...

Huomenna kannustamaan parempia. On kyllä tosi jänää, vaikka harmittakin etten itse huomiselle päässyt. Ensi vuonna sitten. Taidan ottaa Rossonkin mukaan, niin saadaan kaikki pitkä lauantaipäivä, herran ryömiessä ratoja läpi:D