Menin varmaanLentsun blogin innoittamana treenaamaan ekaa kertaa Håpin aamuruoan kanssa ulos. On siis tähän asti saanut sapuskansa kunhan istuu ja odottaa, vaikka heittelen kuppia sinnetänne. No niin teki pihallakin. Kesti varmaan viisi minuuttia (tai minuutti), ennenkuin hoksasi, että voi tehdä muutakin kuin olla mollottaa. Treenattiin ennenkuin ruoka loppui paikallaolo ja takaisinpaluu, kiertoja kauempaa, merkkiä. Ekaa kertaa sain menemään vähän hetsaamalla merkille innokkaasti. Rupesi jo sitä tarjoamaankin, mutta liitti siihen selllaisen tötsän nenuosketuksen jota siinä ei ilmeisesti saisi olla?). Tämä treenimetodi ei kestä lähempää tarkastelua. Siihen kuului siis ruokakuppi ja naksu kädessä, silti sain yhden käden vapaaksi heiluttelua varten ja alkuun muutama juoksuaskel merkkiä kohti. Ja parin ekan kerran aikana myös näytin mihin pitää mennä. Niintainäin, meni kuitenkin paremmin kuin ennen, kun on laahustanut piestyn näköisenä merkkiä kohti...

Tallilla vielä tunnarinhakua. Hakee kyllä innokkaasti, nyt yritti parikertaa tulla ilman kapulaa (kun ei heti löytänyt). Käskettiin uudella komennolla takaisin ja löysi. Vaadin ekaa kertaa kapulan tuonnin lähemmäs mua. Hoksasi ehkä tämän (saa siis vieläkin tiputtaa sen, mutta vasta mun lähellä, ei kaksi metriä ennen).

Täytyy kiristää treenaustahtia. Ensi viikolla on taas turkupäivä. Suvi pääsee Janitain treeniin illalla KKK:n hallilla, kivaa.

Hertan huonontuneet aistit oli huomannut tallilla Markkukin. Ei väistä autoa juuri ollenkaan enää (eikä kuule). Vanha koirta kuitenkin oppii uusia temppuja. Keksi eilen illalla miten uuninluukku avataan ja söi pellillisen sämpylöitä. Synttäreillä ei sitten ollut kuin muutama koirannuolema:). Ja kävi neljä kertaa yöllä ilmeisesti ripuloimassa pihalla. Huoh.

Ja koska tämä päivitys on pelottavan tokovoittoinen, laitetaan loppuun Suvista ja Idan elämän ekoista tokotreeneistä kuva. Elävät kädet lapsi saa geeneissä.

Lisäys.

Ilta agilityä. Janitan treenit. Aina yhtä hyödylliset. Voisi ohjata joka esteen, rintamasuunta!!, mieti niitä saamarin koiran hyppylonjoja ja ohjaa niiden mukaan. Suvi oli kepeillä pro (ollaan tehty treeniharjoituksia so kepit kohti putken päitä ja kepeille putken ohi ennenkin). Takaaleikkauksissa täytyy varsinkin putken jälkeen antaa sille koiralle tilaa hypätä ja ohjata sen mukaan. Ja pitää miettiä rataantutustumisessa järkevimmät pyörityssuunnat ja koiran hyppylinjat.

Håp ja Leo tekivät eteenlähetystä. Håp kolmen esteen takaa, Leo hyvin yhden esteen takaa. Takaakiertoja ja tiukkoja käännöksiä, molemmille nenukosketusta (Leolle eka kerta, ei ihan hoksannut), Håpille lisäksi pari kertaa putki ja hypyn tarjoamista. Se on omanlaisensa. Tarjos hyppyä jo tosi kaukaa. Menee vaan sellaisella rauhallisella ravi/laukalla. Tekemisestä puuttuu apinanraivo kokonaan, mutta tekee ihan mielellään ja hoksaa tehtävät aika nopeaa. Leolla oli selvästi enemmän kaheligeeniä, vaikka ei juuri agiesteitä nähnytkään. Toisaalta pienemmällä kromosomilla (Y), ei hoksaa ihan niin nopsaa kuin Hopsukka. Ihan vähän kaipaisin hoppeliinkin sitä tekemisen riemua...