Alkoi kuntotestillä aamulla, nyt rasvani aerobista suorituskykyä mitaten. Testaaja osasi vetää oikeasta narusta, sanoi 1,2 kilometrin soudun olevan minimi ok suoritukseksi. Pidin huolen, että menee varmasti yli ja päästiin taas paperilla oikein hyväkuntoiseksi;D.

Hurraa vietiin toiselle leiriviikolle. Kyllähän se mopolta näyttää mm. Alexandran Waterfordin kanssa kentällä yhtäaikaa, mutta hyvää tämä leiritys tekee. Iris oli mukana, kiva lomapäivän alku.

Eilen kävin sitten ne (ehkä) vikat treenit tekemässä ennen karsintoja. On se kumma, kun en osaa paperilta tai rataan tutustuttaessa tietää, mikä on vaikeaa. Kaikki vaikealta näyttäneet ohikuljetukset (paitsi yksi kontaktilta suoraan putkensuun ohi ja sen taakse hypylle) ja esteerottelut sujuivat hienosti. Vaikeaksi osottautuivat ihan normihypyt, jos en pidä kättä alhaalla tai jos oletan, enkä ohjaa. Huiskasut sinnepäin eivät riitä. Tuli jopa kerran putken ohi, kun lähdin itse toiseen suuntaan. Kiitos Ellulle ja Katjalle mukavista ja hyödyllisistä treeneistä. Kontaktit edelleen minusta sikahienot. Nyt saanee levätä (jos en ihan vähän käy) viikonloppuun asti. Hyvillä mielin Seinäjoelle mennään joka tapauksessa. Suomalaiseen urheilijaperinteen mukaisesti, parhaamme tehdään ja katsotaan mihin se riittää;D.

Håp sai tänään namiherkkukoulutushetken. Broilerinliha oli niin ihanaa, että yritti tooosi kovasti tajuta mitä halutaan. Jopa odotti ehkä neljä viisi sekuntia mun kävellessä kolme askelta taaksepäin istumisessa. Valtava suoritus meidän mittapuulla. Meni maahan (kädellä), seisoi (kädellä), tuli sivulle (namikättä seuraten ja silloinkin huonosti). Muutenhan se mökillä menee naapuriin itsekseen, jos silmä välttää, metsässä onneksi yrittää seurata ainakin koiria, jos ei minua. Tosin tänään lähti metsäretkellä paimentamaan pikkulintua... Ehkä jaksan huomenna virittää täällä möksällä esteen ja kokeilla hyppyä. Ja olen mä taas tehnyt nenukosketusta naksulla kerran lisää. Saattaa osata sen (menee siis kerran nokkasemaan alustaa, en tiedä riittääkö se). Täytyy kohta lisätä repertuaaria. Vähän jo kokeilin kertaalleen kosketuskeppiä. Kun mun hermot ei kestä pitkää odottelua, tuppaa menemään siihen, että nokkasen itse kepillä kuonoon, mikä ei ehkä se paras opetusmetodi. Korvat taas liimattu, mutta sai toisen ryteikössä äsken auki (ja liima kotona).

Rotilla maailman kauneimmat luomukorvat (ihan oikeasti)ja se osaa kosketusalustan läppäsyn tassulla. Spes osaa metallinoudon, maahanmenon ja sivulletulon. Leo tulee luokse, vaikka olisi ihmisiä edessä polulla ja ei karkaa helpolla. Kooma ja Eino ovat menneet pussia ja pentupuomia hienosti. Jäiköhän mulle sittenkin mustapekka, vai voisiko olla kouluttajasta kiinni...??