...ja siksi niin kivoja.

Ensin Hittikselle Janitan valvovien silmien alle. En sitten oikein keskittynyt Suvin kanssa ja luvattoman paljon virheitä. Putkelta kääntyminen pitää harjoitella uusiksi, annoin kisoissa mennä epäloogisesti ja nyt ei käänny loogisesti, hitsi. Ja vinosti olevalle hypylle, joka mennään takaa ei ehkä sitä persjättöä kannata tehdä. Ja päällejuoksuissa voisi ehtiä sen koiran edelle. Eikä saisi fuskata niistoissa. Ja olisi mukava, jos valssin aloittaisi ajoissa. Ja siinä valssissa, jos tiukka väli, ei kannata mennä sen koiran tielle, vaan ennakoida ko tilanne .Ja kannattaa opetella se rata ja mitä on ajatellut tehdä ja vielä muistaa opetellut asiat ja tedä ne niin kuin on suunnitellut. Suviparka, luvattoman monta toistoa mun torveilujen takia. Hyödylliset treenit kyllä tämänpäiväiset oli.

Håpilla ekaa kertaa kuuden vinokepin verkotettua keppiharkkaa. Kipsuttaa tyytyväisenä namikipolle, eikä juurikaan välittänyt missä minä olin. Tosin aloitin häiriöharjoitukset takaaleikkaamalla kepeille, mikä ei ehkä ollut kovin fiksua. Ja voisi sen pennun ohjata niille kepeille (vaikka oli jo yhden kerran ne mennyt).

Hittikseltä jatkettiin Lentsun tokokouluun. Kauhea, kun pitää muistaa niin monta uutta asiaa. Pentu teki, ehkä paras sana on sievästi, harjoituksensa. Ei nopeaa, ei räkä poskella, mutta kiltisti keskittyen koottua laukkaa. Laitetaan taas kotiläksyt ylös, niin ei unohdu.

Ruudulle sekä namikipolle(taisi olla mulle uusi ammattitermi suorapalkka) että alustalle pallopalkalla (ja pallo lentää sitten pennun ja mun väliin, ei sinne taakse). Teki Lentsun mukaan hyviä stopeeja ruutuun (tosin alustalle meni kiemurrellen). Ruutuun myös merkin kautta. Ja voisi näyttää siltä merkiltä ruudun puoleisella kädellä,EI vastakädellä...

Merkkiä treenataan kaukaa. Annetaan haeskella oikeaa paikkaa, eikä viilletä ranteita auki. Pallopalkka mun ja koiran väliin.Saa ja pitääkin huuta se seis (mutta ei yes...). Normaalit käskyt, ei mitään hetsaushuutoja.

Puiden kiertoja, merkki mulle avuksi missä se stop tulee. Ja pallo lentää taakse, nanosekunti odotellaan (lue kaksi sekuntia, ope tarvii fysiikan tai matikan kertausluennon). Välillä ilman stoppeja, ettei ennakoi. Kierroissa sai huitoa käsillä. Liikkeestä stoppeja ns seuraamisesta heittämällä nami taakse.

Seuraamista kolme askelta ja käännös. Ja siihen sivu käskyyn totuttamista kolme kertaa auttaen, sitten yksi pelkällä sanalla. Ja oikealle mentäessä ÄLÄ tunge sitä namikättä koiran kuonoon. Sano sivu, kun liikut. Käsi pitäisi muutenkin pitää edempänä kuin olen tehnyt.

Alustaa hihkuen, huoh mä en tykkää alustasta yhtään.

Lisäksi taisi olla niitä tunnarijuttuja, peruuttamista, noutoa ja ehkä jotain, minkä olen jo unohtanut. Osasi muuten jäädä odotakäskyllä seisomaan merkille, olipa minusta taitava siinä:). Ja ei vielä heitetä tuhkaa päälle, vaikka ei sikana leiki. Saapi opettaa kaikkea namillakin. Miten mun on ihan helppo ratsastuksessa tajuta, ettei eläin opi kerralla, vaan vaiheittain oikeista suorituksista palkiten. Tokossa minusta pitäisi sen pennelin tajuta kaikki kerralla just oikein.

Eikä ne treenit tähän loppuneet. Kouluttamaan ja sitten pääsi Rossokin treenaan takaaleikkaustreenirataa. Enpä ole ikinä tehnyt niin montaa takaaleikkausta yhdellä radalla! Partasuu meni minne ohjattiin (aina ei ohjattu). Hoppeliina kävi vielä hallin pihalla treenamassa vähän leikkimistä (kesti hetken ennenkuin aloitti) ja teki pari takaakiertoa ja oikein mukavan näköistä nenukosketusta (minusta). Jopa vähän tarjoaa tätä. Pikainen jäähdytydlenkki Rotiveljen (ja muun lauman) kanssa.

Ja out of the dog world. Jaakko tänään 18v! Eli mulla on täysi-ikäinen lapsi, oho.