Mahtava tilanne ihmisellä, kun kotona asuu useampi koira-alan superasiantuntija. Äitikoira ei oikein ole ollut suosiossa, kun on aloittanut haahuilemisen oman tontin ulkopuolella. Eilen hain vartin ja viime yönä heräsin, kun Suvi ja Rosso piti kulmakuntaa hereillä räksyttämällä jollekin viereisessä pikkumetsässä. Mika totesi aamulla (kun yririn selitellä, ettei Suvi ole pitkään aikaan karannut) koiran olleen kohta viisi vuotta karkaava malli. Ja että katsomalla koiran silmiä näkee villipedon, joka ei ole täysin sopeutunut asumaan ihmisten kanssa. Villieläimistä vähemmän tietäville kerrottakoon, että keskustelun aikana villipeto makasi kuin lahna keittiön lattialla. Antoi kuitenkin ihan uuden näkökulman tähän pentujen kasvattamiseen. Kannattanee unohtaa temppulaudat ja putket yms ja keskittyä ensin kesyttämään nämä villieläimet. Voin sitten jatkossa tarjota osaamistani esim. Korkeasaareen?

Ei kannata varmaan selitellä, että minusta nämä ovat tosi helppoja ja enemmänkin rauhallisen sorttisia pentuja... Ovat taas olleet töissä mukana. Epäilivät yhdellä tallilla mun olevan kuin itäeurooppalainen pentukauppias, joka kauppaa pentusia takakontista. Sanoin kyllä kaikkien olevan myytyjä (tai voihan niitä peruutuksia nyt tulla, kun kaikki faktat emon taustoista on selvitetty).Äiti tuli Kokkolasta katsomaan pentuja (ja ehkä vähän niitä lastenlapsiakin). Tykkäsi kovin, Herttakin tykkäsi ja heräsi taas idioottiasteelle, kun näki äitini. Jostain syystä roikkuu mammani vaatteissa ja loikkii ja häärää kokoajan ympärillä, paljon enemmän kuin muitten. Koska Mikan mukaan Hertassa ei asu villieläin, en osaa sanoa miksi tekee niin.

Ja se sama Hertta oli yksin kotona ollessaan käynyt kaikki keittiön pöydät läpi. Paperit ja tavarat kaikki lattialla yhdeltä pöydältä, seuraavalta syöty suklaakonvehdit, kolmannella olisi ollut koiranruokia, ei koskettu. Neljänneltä pöydältä nautittu vajaa pullollinen auringonkukkaöljyä, kuiva-ainekaapista meni yksi jugurttimuropakkaus. Ihan maistui normaalisti ruokakin. How I love my dogs... 

Lisäys. Punnitsin (hieman ahdistuneena serkkuvierailusta) koko klaanin. En tiedä kuinka luotettava vastaanoton vaaka on näin pienillä painoilla, mutta painot vaihteli 1,9-2,4 kilon välillä. Japani isoin, kakkostyttö ja Spes pienimmät(1,9). Loput 2 tai 2,1 kiloa. Aika tasaista. Hassua kyllä, kun tytöt näyttää selvästi poikia pienemmiltä ja minusta Rotikka on sirompi kuin muut pojat.