Päivä hujahti. Aamulla tallilla, Håp leikki taas Nallen kanssa. Mun piti itse asiassa rokottaa leikkitoveri, mutta fiksuna olin ottanut mukaan vahingossa aamuaikaisella Håppiin työnnetyn käytetyn ampullin... Håp oli hupainen. Nalle selvästi vahvempi painileikeissä, meidän neiti keksi, että hippaleikeissä hän voittaa. Ja sitten juostiin kovaa! 

Talliretken jälkeen Jaakko harjoitteli luoksetuloja. Jaakko luulee vislaavansa, mutta ääni on jotain pihinän ja huudon välimaastoa. Mahdoton meidän muiden matkia, mutta Håp (ja Rosso) tulevat aina äänen kuullessaan luokse. Ja saavat namia. Håp oli jopa tullut kesken leikin Jaakon kutsuessa. Jaakolla on ajatus, että kun hän pennun ollessa pieni satsaa senkanssa leikkimiseen, saa hän koirasta loppuiän kaverin. Ja leikkiminen Jaakon mukaan tarkoittaa koiran tasolle (kirjaimellisesti) siirtymistä. Samainen poika ihailee Rosson mua kohtaan esiintyvää palvovaa asennetta, haluaisi Rosson pennun, jotta saisi siitä koiran, joka tykkää vain Jaakosta. Koiran tehtävä kun on olla vain kaveri,  sanoo J.

Ja iltapäivästä kesäjuhlille. Oli tosi mukavat kekkerit, Håp sai olla vapaana. Haukahteli kissalle, ei ajanut sitä!!, nautti lasten retuuttamisesta ja leikeistä sekä parin koiran kanssa kirmaamisesta nonstop tuntitolkulla. Minusta Håp puree pennuksi tosi vähän, eikä ainakaan vielä paimenna lapsia. Aika täydellinen siinä suhteessa. Ja jätti kakkupöydän rauhaan (vaikka ihan nenän tasolla) parin kiellon jälkeen- ei ole äitinsä tai Hertan lapsi siinä suhteessa ollenkaan. Muutenkin tuntuu uskovan kaiken tosi vähällä, onkohan siinä joku vika?

Hertta ok. Suvi edelleen aika vaisu, mutta liikkuu nyt hyvin joka paikassa. Täytyy koittaa huomenna pari hyppyä. Jaakon mukaan Suvi on masentunut.

Eli ei taas mitään varsinaista kouluttamista. Tuosta tulee sosiaalinen kyläluuta, kaikkien kaveri, mutta osaako se muuta.... Ensi viikolla on eka tokotunti. Ja ratsastusta Jannen valvovan silmän alla ennen EO:ta. Ja pentutapaaminen. Ja Leo tulee kylään muutamaksi viikoksi.