Näissä pennuissa on ilmeisen vahvana "varasta ruoka" geeni. Periytymisen täytyy olla dominoivaa, koska Kuula tai Cosmo ei ainakaan meillä varastaneet mitään . Viime yönä Håp oli hypännyt hellan viereiselle pöydälle ja napannut sunnuntain juoksevan margariinipullon. Hyvin oli maistunut sisältö ja osa pullostakin. Energiatankkauksen jälkeen aloitti rallatuksen pitkin alakertaa, sai äitinsäkin mukaan ja mut hereille. Hohhoijaa. Katselin sitten netistä toko(!)videoita (kiitos Huotareille näistä), kunnes menin uudestaan nukkumaan herätäkseni hetken päästä Hertan haukkuun. On se ihanaa, kun muksut eivät enää herättele, että on näitä nelijalkaisia öitä ilahduttamassa. Ruokaa osaa ilmeisesti varastaa Pörje, Leo ihan varmasti (oli vienyt mökkinaapurin kakun, hyi), pikkuisen nirso Koomakin kuulemma hallitsee herkkujen viemisen, Spesistä ja Einosta en ole ihan varma. Roti on kait edeltäviä kelpievarkaita etevämpi. Mahtavat geenit!

Töitä, tunsin itseni tyhmäksi vähänväliä, kun väsytti niin. Onneksi oli tavallisia ja mukavia hommia.

Illaksi KKK:n pentutokoon. Sivulleharjoituksia ja remmissä hypyn yli. Livahdettiin taas vähän aksaamaan. Nenukosketusta ihan pikkaisen. Ajattelin tehdä putken jälkeisellä hypyllä pakkovalssin, mutta Håp näytti olevansa erittäin estehakuinen. Meni suoraan yli kolme kertaa, kunnes siirryin putken viereen pyytämään suoraan mun luo. Meni edelleen iloisesti muutaman metrin päässä olevan riman yli aurinkoinen ilme naamallaan, piti ihan pyytämällä pyytää luokse ennenkuin hoksasi, ettei tarvi mennä hyppyä tarjoamaan joka kerta. Jätettiin vaikean kulman pakkovalssi tulevaisuuteen ja vaihdettiin harjoitus sylkkäriksi. Teimme tätä ihan vaan yhdellä esteellä ja ei ole Suvinlapsi tässä. Nimittäin meni ihan tyytyväisen näköisenä ainakin tälläisen pikkuvauhdin helpposylkkärin. Aksatreenien loppuun vielä kahdella esteellä takaakiertoja ja yksi välistäveto. Lelupalkan ja namipalkan vaihtelua, tuntuu toimivan hyvin näin.

Ihan loppuun vielä merkkiä uudessa paikassa. Alkuun haisteli vaan maata ja söi pentukurssilta tippuneita nameja. Ei tosin mennyt toisen koiran luo kertaakaan, mikä jonkinsortin edistystä. Vaihdoin merkin vähän sivummalle ja kun ei enää ollut maa täynnä nameja, keskittyi pallopalkkamerkkiin kohtuuhyvin. Pari ihan vauhdikkaasti juostua merkinpoikasta, muutama hittoeitästäikinätulemitääntäämateleevaan merkin hakua. Osasi kuitenkin seisahtua seis sanalla oikeaan paikkaan ja odottikin pari sekuntia ennenkuin heitin pallon. Ja minä muistin aika monesti sanoa seis ja vain kerran tai kaksi tuli yes... Muuten Håpissa ihan uusi piirre esiin tänään pentukurssilla. Nosti karvat pystyyn kerran edellä olevalle saksanpaimenkoirapennulle (varmaan aika saman ikäinen kuin Håp) ja rähähti. Huomautin varsin napakasti ja käyttäytyi senjälkeen ok, tähän astihan Håp on heittäytynyt selälläeen kaikille vastaantulijoille.